Sujuu kuin tanssi.

Taas kului tämäkin päivä pihalla heiluessa. Iso piha on monessa mielessä mukava, sekin on mukavaa että se on ympäröity pensasaidoilla ja saa olla uteliaden katseilta piilossa sen takana. Asian negatiivivinen puoli ilmenee siinä vaiheessa kun aita on sopivasti päässyt metsittymään, eikä sen siistimiseen oikein enää ole muuta keinoa kuin Fiskarsin oksasakset. Senkin keinon järkevyyden voi  kyseenalaistaa siinä vaiheessa kun terän muovinen vastakappale naksahtaa poikki paksua oksaa katkaistessa. Naapurin oksasaksia en sentään saanut rikotuksi. Vaimo raahasi hikipäässä oksia pihasta pois, eikä suostunut luovuttamaan supistelevasta kohdustaan huolimatta vaikka kovasti koitin kieltää. No viisi tai kuusi tuntia siinä meni, siis siihen, että suostuttiin luovuttamaan, kaksi kolmasosaa risuista romottaa vielä pihatiellä ja kaksi osaa aidasta on vielä leikkaamatta. Ei ole sitä ongelmaa, että pitäisi keksimällä keksiä huomiselle ajankulua. Raahauduin viimeisillä voimillani sisälle urakan jälkeen, palautettuani ensin naapurin oksasakset. Ainoa ajatukseni oli heittäytyä loppuillaksi sohvalle lepäämään, mutta ei. Hilda huomasi saapumiseni, oli löytänyt jostain hörhelöhameen päälleen. "Iskä tanssitaan" laulaa jotain epämääräistä, pyörähtelee hetken edessäni. Huomattuaan, etten ole oikein tanssituulella pysähtyy, seisoo hetken mietteliäänä paikallaan. Ilme kirkastuu, ratkaisu on löytynyt. Hilda juoksee vaatekaapilleen, noutaa sieltä hameen ja alkaa vaativasti, kaksin käsin tempoa jalkaani irti lattiasta. Iskää ei huvita tanssia kun sillä ei ole hametta. Mikäs siinä sitten enää auttoi. Vahingon iloinen vaimoni halusi tietysti ikuistaa nöyryytyksen.