6.10.2013

"Jameksen huone"

Meillä on yksi huone joka haluaisi ilmeisesti olla varasto, se imee kaiken talossa olevan roinan sisäänsä kuin magneetti. Sillä on oma tahto. Välillä keksimme sille käyttöä ja siirrämme kaikki tavarat pannuhuoneeseen kellarin luukun päälle, kunnes tulee tarve päästä kellariin ja siirrämme kaiken takaisin Jameksen huoneeseen (alunperin palvelijanhuone joskus vuonna 1915). Tämä saattaa kuulostaa järjettömältä, mutta meillä on aina pätevät perustelut toiminnallemme. Saamme siis uskoteltua itsellemme, että toiminta järkevää.

Tällä kertaa teimme löydön huonetta siivotessamme. Kaksi pussillista palauttamattomia pulloja ja tölkkejä romukasan alla. Rahan arvoista tavaraa siis, rutuistaankin huolimatta. Kannoimme kassit autoon seuraavaa kauppareissua odottamaan.

Seuraavana päivänä sitten kurvaamme kaupan pihaan, ajamme auton parkkiin otamme kassit käsiimme ja kävelemme yksisuuntaisista liukuovista sisään. Pullonpalautusautomaatit sijaitsevat heti ensimmäisten liukuovien takana olevassa erillisessä tilassa, eikä takaisin ulos pääse kuin kiertämällä kaupan kautta. Laitamme vuorotellen tavaraa hihnalle. Palautusautomaatti alkaa hyppiä, paukkua ja kolista. Muotopuoli tölkki on juuttunut koneeseen. Kone alkaa, ulvoa vaimoni kurkottaa kättään kohti paineilmavasaran tavoin pomppivaa tölkkiä: PAMAUS ! HYPPY, RUTINAA. Kiellän vaimoani työntämästä käsiään vaarallisen laitteen sisään. Teen sen kuitenkin itse, urhea kun olen. Kone ei kuitenkaan irroita sormiani, saan tölkin poistettua hihnalta ja kone lopettaa ulvomisen. Jatketaan tölkkien syöttämistä koneeseen. Sitten pussista tulee ananassäilyketölkki käteeni ja vaimolla alkoi tulla makkarapaketin muoveja ja muita kuivajätteitä. Saakeli sulla on roskapussissa limutölkkejä kommentoin vaimolle työnnän käteni omaan pussiini ja saan haavan sormeeni. kurkistan pussin sisälle ja huomaan, että se on täynnä rikkoutuneita astioita (tässä vaiheessa vaimoni oli tikahtua hysteeriseen huutonauruun). Vilkuilemme hetken ympärillemme ja sopivan hetken tullen sullomme epämääräiset puolitäydet pussimme piiloon tyhjille pusseille tarkoitettuun astiaan. Jatkamme muina miehinä ja vihellellen kauppaan.

PS: Mahalia ei ole vieläkään syntynyt ja lukitsin biljardipöydän varmuuden vuoksi pannuhuoneeseen.