Kuira on selvästi Mahalian juonessa mukana. Viime yönä oli sen vuoro huolehtia ylimääräisestä herätyksestä. Havahduin kova-ääniseen yökkäilyyn rykimiseen ja kakomiseen. Ensimmäiseksi tietysti juoksin tarkistamaan "biljardipöydän" josko sen sisällä tällä kertaa olisi joku. Ei ketään. Kuulen ulko-oven käyvän. Nappaan äkkiä vessaharjan ja syöksyn alakertaan pysäyttämään tunkeilijaa. Joku seisoo ovenraossa kummallinen kaapu päällään. Se on ihan samanvärinen kuin sänkymme peitto. Kohotan harjan pääni yläpuolelle.Viime hetkellä onneksi tunnistan kauniin, ihanan ja minulle hyvin rakkaan raskaana olevan vaimoni peittoon kääriytyneenä. Hän on selvästi oivaltanut tilanteen todellisen laidan ennen minua, antanut kuiralle vettä ja pistänyt hetkeksi pihalle.
Aamusta käytiin sairaalan äitiyspoliklinikalla, Totesivat Mahalian painavan sellaiset kolmisen kiloa ja kohdunsuun olevan kolme senttiä auki. Sanoivat ettei kannata mennä kovin kauas. Mitähän ne silläkin oikein tarkoittivat ??? Kai meilläkin nyt joku itsemääräämisoikeus täytyy olla !!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti