En kuulu niihin jotka nukkuvat levollisemmin viileässä huoneessa, eikä taida kuulua vaimokaan. Väänsin yöksi lämmityksen talviasentoon ja kannoin sängyn viereen vielä lisälämmittimenkin. Nukuttiin kaikki paremmin minä, vaimo, Hilda, Kuira ja ilmeisesti Mahaliakin, kun ei tälle yölle kuulunut ylimääräistä herätystä. Tarkastin kuitenkin kaiken varalta biljardipöydän heti aamulla, ei ketään.
Eilisen poliklinikka käynnin aiheuttamat ajatukset ja fiilikset menivät vähän ristiin, minä: "No niin nyt otetaan rennosti maataan ja lueskellaan, teen vaimolle kohdun toimintaa edistävän yrttiteen (orapihjaja, vadelma, piparjuuri, lipstikka) otetaan vielä viimeiset valokuvat mahasta, illalla sitten synnyttämään". Vaimo: "APUA !! aika loppuu, nyt on äkkiä pakko siivota eteinen ja kylpyhuone laittaa hylly lastenhuoneen seinälle vauvan tavaroita varten, pinnasänky on kasattava ja sijattava, kulta voisitko korjata nuo reiät kattopahvissa, mitä se vauvakin oikein ajattelee kun nuo näkee".
 |
| Kyllä minäkin jotain tein |
 |
| Fiskarsien ei ole tarkoitus jäädä pysyvästi kattoon |
Olen sisäistänyt sen, että lapsilukumme on täynnä ja ettei oma jaksaminen edes riittäisi hoitamaan kunnolla useampaa rakkauden hedelmää. Kuitenkin raskausjutut herättävät pienen kaipauksen. Hitsi, ettei sitä piinaavan pitkää möhömahavaihetta saa enää koskaan kokea, eikä sitä onnentunnetta, kun se pikkuihminen on vihdoin sylissä. Tsempit loppumetreille!
VastaaPoistaKiitos. :)
VastaaPoista