Kuira oli levoton koko yön. Se kuljeksi yläkerran ja alakerran välillä koko yön ja vinkui. Epäilen, että sekin on huolissaan biljardipöydän tunkeilijasta. Se käy tietysti yöaikaan yläkerrassa tarkastamassa josko tunkeilija olisi paikalla. Harkitsen vakavasti pöydän purkamista kappaleiksi. Kyllä siinä sitten tunkeilijan naama sitten venähtää.
Supistuksia tulee ajoittaisissa sarjoissa, mutta eivät ole kauhean kipeitä. Meillä on kaikki konstit käytössä niiden tehostamiseksi. Portaita on välillä rampattu ylös alas, yrttijuomia ollaan juotu litrakaupalla ja kaikki muutkin konstit on koeteltu, osa niistä jo moneen kertaan, toistaiseksi turhaan, mutta jatketaan jos kunto kestää.
Hilda kiipeää viereeni Ruusulinnan prinsessa kirjaa minulle ääneen. "Hoi miekka, ei miekka. Kato mitä tuo, miks tuo itkee. Perhonen haluaa tuonne, perhonen joo kaks perhosta..." Hilda kyllästyy lukemiseen aika pian ja siirtyy esikouluikäisen veljensä seuraksi soittamaan epävireistä pianoa. Olen onnekas. Harva pääsee nauttimaan näin hienosta konsertista. Konsertti ei ole pitkä, sen jälkeen muusikot lähtevät kulkemaan jonossa ympäri taloa ja piilottelemaan esineitä mörölta, ainakin jos jotain voin päätellä sivukorvalla kuulemistani kommenteista. "Älä laita sinne, sängyn alle, mörkö löytää sen. Kuulikko älä laitä sinne sängyn alle mörkö löytää sen"!!
Vaimo lepää, hitto vie miks sen pitää levätä juuri nyt kun sen pitäisi supistella??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti