Aloittelen tämän päivityksen kirjoittamista. Olo on kuin lapsella joka avaa joulukalenterin ensimmäistä luukkua. Mahalian todennäköisyys lisääntyy päivä päivältä. Laskettu aika on tässä kuussa. Neuvolakäynnillä sanottiin että, nyt saa sitten tehdä kaikkea mikä edistää synnytystä.
Yöt ovat käyneet levottomiksi ja uni on ohuempaa. Äiskällä ongelma on tällä hetkellä pahempi kuin minulla, valvoi aamuyöllä neljästä kuuteen, myös minä havahduin useaan kertaan yön aikana. Johtunee lisääntyneestä estrogeenistä elimistössäni, testosteronin vähentymisestä, stressihormoonin lisääntymisestä(voi Jeesus) tai siitä pro mph hh histamiinista vai mikä maitohormooni se oli. Olisihan se tietysti kätevää, imeteltäisiin sitten vuoro-öina. Jotenkin vaan puistattaa koko ajatus, enkä usko äiskänkään suuremmin innostuvan. Esikoiseni kanssa tosin hoidin kaikki yösyötöt ja heräämiset, mutta minulla oli tuttipullo apunani. Suosittelen kaikille Isille jos vain tulee sellaiseen tilaisuus (projektin aiheuttamasta mahdollisesta lievähköstä väsymyksestä huolimatta).
Hilda on viimeaikoina herännyt itkemään keskimäärin kaksi kertaa yössä, ilmeisesti näkee hurjempia unia kuin ennen:
Ilta alkaa hämärtää. Hilda on menossa tapaamaan muumitaloon tapaamaan Muumipappaa erään hyvin tärkeän asian vuoksi.Yhtäkkiä kuuluu valtava pamaus ja polun laidassa olen suuri kivi halkeaa kolmeen osaan, ilma viilenee, hengitys alkaa höyrytä ja silloin Hilda näkee sen. Mörkö seisoo kiven takana, suurena ja pelottavana. Juuri kun mörkö ojentaa kätensä tarttuakseen Hildaan, Hilda havahtuu omaan itkuunsa. Katsellaankohan meillä liikaa Muumeja ?
Äiskä sanoo aina toisinaan, että kaikella on tarkoituksensa, en ole aina aivan varma olenko samaa mieltä, mutta kyllähän tuo Hildan heräily ainakin valmistaa meitä tulevaan.
|
Vanhemmuusvalmentaja ?? |
|